Ensimmäinen vuosi täynnä!

Oikein paljon onnea kaikille Silentkaze E-pennuille!

Eddien synttäripose oli taas luokkaa Eddie...

 

Ne juustot vaan oli taas heti aamusta nälkäisenä jotain täysin vastustamatonta ja steppailu oli sen mukaista.

Sivuprofiilia.

Mamman oma kukkakeppi, korva tietysti pystyssä:

Eddiellä ikää tällä hetkellä noin 10kk.

Hakunilassa kyläilemässä.

Eddie kävi keskiviikkona taas pentutokossa. Ihan mukavasti meillä meni, vaikka olikin ehkä vähän levottomampi kerta kuin viimeksi. Tällä kerralla kertasimme ensin istumista, kontaktia ja maahan menoa. Sitten harjoittelimme uusina juttuina seisomista ja mukana kulkemista kontaktissa. Lopuksi harjoittelimme vielä luoksetuloa häiriöllä.

Vanhat jutut menivät meillä ihan ok, joskin liikkeiden teko ei ollut yhtä nopeaa kuin viimeksi. Eddie piti kuitenkin kontaktia lähes koko ajan, mikä on mielestäni tärkeämpää tässä vaiheessa. Kantsekontakti harjoittelussa se malttaa jo pitää hyvin kontaktin vaikka heiluttelen käsiä sivulla. Taukojen aikana se katseli kyllä muita muttei repinyt niiden perään kuin ehkä yhden nykäisyn verran, minkä jälkeen otti taas kontaktin minuun.

Seisomista harjoittelimme niin, että astuin aina pari askelta kerrallaan, minkä jälkeen stoppasin koiran kädellä ja namilla. Näin Eddie ei ehtinyt mennä istumaan ja saatiin harjoitus onnistumaan tosi kivasti. Olen kuitenkin miettinyt, että pitää varmaan ottaa eri sana käyttöön tähän pysähtymiseen/seisomiseen liittyen ja sitten näyttelyseisomisessa. Ettei koira sitten alkaisi tokossa korjailemaan asentoaan..?

Mukana kulkeminen meni meillä mielestäni todella hyvin! Koirakot menivät rinkiin, ja sitten pujottelimme ympyrän läpi tavoitteena hihna löysällä kulkeminen. Meitä on ryhmässä joku 20-30koirakkoa, eli rinki oli tosi pitkä. Molemmilla kerroilla Eddie kulki tosi mukavasti puolet ringistä, mutta loppupuolisko menikin sitten nenä maassa kulkien. Mutta koska ensimmäiset puolet muistuttivat jo melkein seuraamista(hihna löysällä, juuri oikeassa kohtaa, katsekontakti) niin olen todella tyytyväinen. Tuosta pitäisi olla helppoa lähteä opettamaan seuraamista jossain vaiheessa.

Luoksetulot menivät tosi kivasti. Menin noin 30m päähän mistä sitten kutsuin koiraa lelua heilutellen. Eddie tuli hirveällä vauhdilla eikä edes vilkaissut muita koiria, vaikka teimme tämän kujaharjoitteluna. Tällä kertaa mulla oli leluna mukana mato, mikä näytti toimivan ihan yhtä hyvin kuin pallokin. Kätevää, kun voin käyttää palkkana sekä namia että lelua, toisin kuin Danun kanssa jolla lelupalkka helposti keittää yli.

Eilen kävimme Eddien kanssa Hakunilassa moikkaamassa Hupi-ukkia. Eddie pääsi juoksentelemaan Anitan viisipäisen lauman kanssa, ja mukavastihan se meni. Siellä se pinkoi joukon jatkona ilman mitään ongelmia. Anita myös treenasi seisomista Eddien kanssa niin, että saatiin vähän kuviakin.


Kiersimme vielä pitkähkön lenkin yhdessä, minkä jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Kotimatkalla Eddie jaksoi metsästää tammenterhoja ja leikkiä maasta löytyneellä sukalla, mutta kotiin päästyä se nukahti sohvalle jalat kohti kattoa.

Danu ottaa rennosti. Se kaulailee ja leikkii jonkin verran Eddien kanssa, mutta nukkuu ja loikoilee myös tosi paljon. Ulkona se on ihan innoissaan aluksi, mutta väsähtää tosi nopeasti ja siirtyy hitaaseen lönkyttelyyn melkein heti alun innostuksen jälkeen. Lisäksi Danu on nyt niin huomionkipeä että... Rapsutuksia ei voi koskaan saada liikaa! Ruokana Danu tulee saamaan kantoajan samaa NEU:ta, c/d-nappuloita ja piimää mitä se syö nytkin. Nyt vaan lisään määrää ja kalkkia ruuan sekaan. Maanantaina aloitetaan sitten matolääkkeiden syöttäminen.

Pitkästä aikaa kuulumisia.

Danu ja Eddie tulevat ihan mukavasti toimeen sen aikaa mitä ovat yhdessä. Ollaan nyt käyty joka päivä ulkona vähän kävelemässä yhdessä, eikä koirat enää edes sähellä erityisemmin. Vielä, kun itse opin paremmin tuon kahden koiran kanssa ulkoilun niin hyvä tulee. Danu ei ulkona välitä pennusta käytännössä ollenkaan vaan käppäilee eteenpäin haisteluun keskittyen. Eddiekin roikkuu jo innoissaan Danun perässä ja menee sinne minne "isosiskokin". Ulkona Danu tosiaan antaa Eddien olla rauhassa. Eilen se kyllä oli melkein rähähtämässä, kun Eddie löysi jonkun muovinpalan, mutta antoi olla kun kielsin. Muut koirat me ollaan pyritty kiertämään vielä kaukaa, kun ollaan oltu yhdessä ulkona. Pari kertaa ei olla pystytty välttämään kohtaamista ja silloin Danu onkin rähjänny koirille. Se ei ole kuitenkaan onneksi millään tapaa purkanut turhautumistaan Eddieen.

Sisällä koirat ovat olleet pari kertaa hetken keskenään. Muuten noita uskaltaisi pitää jo enemmänkin yhdessä, mutta Danu on leikkikaverista niin innoissaan ettei ihan ymmärrä omaa voimaansa. Pennun suojeluksi olenkin laittanut koirat eri tilaan heti, kun on alkanut näyttää vähän liian rajulle. Mutta hyvin siis menee ja Danu näyttää hyväksyneen Eddien laumaan kuuluvaksi.

Eddie on viime päivinä leikkinyt sisällä aika paljon ihan itsekseen. Lisäksi se malttaa paremmin mennä nukkumaan olohuoneeseen, vaikka itse olenkin keittiön puolella. Eddien lempinukkumapaikka taitaa kuitenkin olla nykyään eteisessä. Se on myös omaksunut jo mielenkiintoiset nukkuma-asennot.


Yksinkin Eddie jää jo paremmin. Se malttaa nykyään jäädä ihan rauhassa yksin oven taakse, joko huoneeseeni tai vessaan. Välillä saattaa kuulua vähän ininää jos se kuulee toiselta puolelta paljon ääniä. Aidan taakse jääminen on kuitenkin vieläkin kova pala. Eddie olisi kovasti tulossa aidasta yli ja onhan se sieltä muutaman kerran tullutkin. On tuossakin asiassa kuitenkin tapahtunut jo edistystä, että eiköhän se vielä tästä.

Ruoka maistuu nyt taas tosi hyvin, kun vähensimme ruokakerrat neljästä kolmeen. Silloin tällöin saattaa jäädä muutama nappula kuppiin, mikä on toisaalta ihan hyvä merkki siinä mielessä, että pentu osaa jollain tapaa säännöstellä syömistään. Eddie on nyt saanut nappuloiden seassa jauhelihaa, jauhettua naudanmahaa ja piimää. Välillä se syö nappulat kuivina ja välillä liotettuna.

Kotona me on nyt treenattu pöydällä seisomista, istumista, katsekontaktia ja namialustaa. Seisominen alkaa sujua jo ihan mukavasti. Eddie malttaa olla hyvin paikoillaan eikä ryntää heti namin kimppuun, mutta se ei vielä aina tiedä pitäisikö seistä vai istua. Istuminen sitten taas sujuukin tosi hyvin, vielä kun saataisiin se sana yhdistettyä tekemiseen. Nyt Eddie tömpsähtää istumaan heti kun näkee, että mulla on nameja. Samoin ruokakupin saa vasta, kun istuu ja katsoo silmiin. Namialusta Eddiellä on vielä vähän hakusessa. Se kyllä juoksee alustalle reippaasti jos on huomannut, että siellä on nameja. Välillä Eddie vaan ei tunnu olevan ihan varma siitä ovatko namit kuitenkin mulla jossain kädessä eikä alustalla.

Eilen kävimme Eddien kanssa tutustumassa vähän vilkkaampiin paikkoihin. Ensin matkustimme bussilla Tikkurilaan. Matka meni ihan mukavasti ja Eddie malttoi istua hyvin sylissä. Alkumatkasta se katseli lähellä olevaa mäyräkoiraa ja loppumatkan ikkunasta ulos. Käväisimme postissa viemässä paketin, minkä jälkeen käppäilimme Tikkurilan läpi asemalle päin. Eddie sai muilta ihmisiltä paljon huomiota ja rapsutuksia, joten ainakin reissu oli mukava. Tarkoituksena olisi nyt käydä Tikkurilassa pyörimässä vähän väliä niin Eddie tottuisi hyvin noihin ihan vilkkaisiinkin paikkoihin. Kotimatkalla poikkesimme vielä metsän kautta, missä Eddie sai kulkea vapaana. Se tosin alkoi olla jo niin väsynyt, että tyytyi vain hölköttelemään vierellä ja perässä.

Illalla tuli otettua vielä 10vko seisotuskuva.


Danu on nyt ollut ulkona tosi rauhallinen, mikä on varmasti osin kuumuuden ja osittain Eddien ansiota. Olemme nyt päässeet ohittamaan oikeastaan kaikki pienet koirat ilman rähinöitä. Isoja ei ole pahemmin tullut edes vastaan vähään aikaan. Itse epäilen, että Eddiellä on ollut tuohon rähinän loppumiseen vaikutusta siinä mielessä, että Danu ei enää koe pienempiä koiria uhkana.

Eilen ilmoitin Danun vuoden ensimmäiseen näyttelyyn, joka tuleekin sitten vaatimattomasti olemaan collieiden pääerkkari. Täytyykin varmaan vähän palautella mieleen tuota näyttelykäyttäytymistä.

Danu ja Eddie ulkona.

Aamulla heräsin seitsemältä herätyskellon soidessa ja huomasin, että Eddiekin oli yön aikana tullut nukkumaan sänkyyn. Koska pentu nukkui vielä sikeästi, laitoin oman kelloni soimaan kahdeksalta uudestaan ja jatkoin nukkumista. Eddie nukkui vielä kahdeksaltakin, joten lopulta nousimme ylös vähän vaille yhdeksän. Pentu olisi vielä siinäkin vaiheessa jäänyt nukkumaan, mutta joutui lähtemään ulos, että koko päivä ei menisi sängyssä makaamiseen.

Kun olimme käyneet Danun kanssa kiertämässä pidemmän aamulenkin, lähdin Eddien kanssa ulkoilemaan. Käppäilimme tällä kertaa Tikkurilan lukion vieressä olevalle risteykselle katselemaan autoja. Siinä sitten istuttiin sorakasassa risteyksen vieressä, mutusteltiin nameja ja välillä katseltiin ohiajavia rekkoja ja busseja. Kävimme vielä kävelemässä jonkin verran juna-asemalle päin, että tuli enemmänkin käveltyä autotien varrella. Eddie ei enää välittänyt autoista vaan sillä oli ihan omat juttunsa meneillään. Se ei edes jäänyt jumittamaan minnekään vaan tepasteli reippaasti eteenpäin käyden välillä tienpenkkaa tutkimassa.

Äiti tuli viiden aikoihin moikkaamaan pentua. Jonkin aikaa kun oltiin sisällä pyöritty niin mentiin ulos Eddien ja Danun kanssa. Tarkoitus oli tutustuttaa koirat toisiinsa paremmin niin, että ne pääsisivät remmissä haistelemaan toisiaan. Ensin koirat olivat pienen välimatkan päässä toisistaan. Danu ärähti muutaman kerran ja "hyökki" pentua kohti. Käveltiin sitten jonkin matkaa niin, että koirat olivat jo suht lähekkäin mutta eivät kuitenkaan päässeet toistensa luo. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin päästin Danun Eddien luokse.

Danu irvisti Eddien luokse mennessään, mutta kun se pääsi pennun luokse se vaan haisteli Eddietä kiinnostuneena. Eddie möyri maassa oikein kunnolla ja näytti kaikki muutkin alistumisen merkit eikä yhtään härnännyt Danua. Danu olisi paremmin tutustuttuaan halunnut leikkiäkin, mutta en vielä päästänyt koiria vapaasti telmimään, kun Danulla on niin rajut otteet. Molemmat kyllä menivät leikkiinkutsu-asentoon ja ottivat muutamia juoksuaskeleita. Kotiin päin käveltiin ihan rauhassa niin, että Danu kulki edellä eikä juurikaan enää välittänyt pennusta. Paitsi silloin, kun Eddie vähän kävi tökkimässä...

Äiti kävi viemässä Eddien sisälle ja kävimme vielä tekemässä Danun kanssa pitkän lenkin. Danu käveli koko matkan nätisti, parille koiralle se vähän rähähti. Pellolla näkyi pupukin, mutta Danuhan ei sitä huomannut.

Otimme myös Riinan kanssa Eddiestä ja Kiwiestä uudet seisotuskuvat. On siitä Eddiestä tullut iso mies!