Agilitytreeneissä.

Heräsimme aamulla jo puoli seitsemän aikoihin vaikka oli lauantai. Päivän suunnitelmana oli lähteä Eddien kanssa tutustumaan koulutuskenttään sekä katsomaan Nannan ja Essin agilitytreenejä. Niin ja ehkä kokeilla pientä treeniä jo Eddienkin kanssa. Matkustimme Suursuon kentälle junaa ja bussia käyttäen. Ensimmäinen matka julkisilla sujui oikein mukavasti. Junassa Eddie önisi muutaman kerran, kun sillä oli tylsää. Bussissa törmäsimmekin sattumalta Essiin ja Ruskaan. Eddie oli matkan ajan enemmän kiinnostunut Ruskasta, kuin itse bussilla menemisestä.

Kävelymatka kentälle sujui mukavasti, kun Eddie ei jäänyt jumittamaan ollenkaan vaan kulki reippaasti Ruskan perässä. Kentällä se sai jäädä odottelemaan puuhun sidottuna sillä välin, kun me laittelimme esteet paikalleen. Eddie malttoi kentällä olla yllättävän rauhallinen. Se vinkui jonkin verran silloin, kun kävelin poispäin siitä mutta sitäkään se ei jaksanut tehdä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ihan kiitettävästi Eddie malttoi olla hiljaa niin, että sitä sai palkattuakin oikeasta käytöksestä. Muiden suorituksia Eddie katseli innoissaan ja olisi halunnut mennä mukaankin kentälle.

Eddie pääsi tänään treenaamaan putkea. Putki oli ihan lyhyenä ja suorana. Ensin tehtiin kolme kertaa niin, että Nanna piteli Eddietä ja itse menin toiseen putkeen päähän kutsumaan. Eddietä ei olisi tarvinnut kutsua varmaan kertaakaan, niin reippaasti se tuli putken läpi. Viimeisellä kerralla niin, että se jo hölkötteli reippaasti. Pidimme taukoa ja otimme lopuksi vielä pari putken läpimenoa. Eddie teki molemmat kerrat oikein reippaasti, eli kyllä sillä vielä on mahdollisuuksia tulla hurjaksi agilitykoiraksi! Nyt vaan harjoitellaan kotona namialustaa ja puiden kiertämistä.

Treenien jälkeen kävelimme yhdessä Pakilantien varrelle niin, että Eddie sai vapaasti kulkea Lumin, Minnin ja Ruskan kanssa. Se olikin melkein kuin liimattuna Ruskaan, joka ei pahemmin välittänyt sen leikkiin innostamis yrityksistä. Menimme vielä vanhempieni luona käymään niin, että matkustimme muutaman pysäkin välin bussilla. Eddie alkoi jo olla niin väsynyt, että nukahti bussiinkin. Vanhemmillani se tutki ensin alakertaa mutta meni sitten takkahuoneeseen nukkumaan. Pääsimme onneksi autokyydillä kotiin, niin ei enää tarvinnut rankan aamupäivän jälkeen alkaa kulkemaan julkisilla.

Iltapäivän Eddie sitten hyvin pitkälti nukkuikin tai vain loikoili. Se piti kyllä pistää "pakko nukkumaan" huoneeseeni siksi aikaa, kun menimme Danun kanssa ulos. Muuten se olisi varmaan yrittänyt rymytä Kiwien kanssa aidan läpi koko ajan. Danu oli ulkona tosi rauhallinen. Se ei edes yrittänyt haukkua ohi menevälle rullaluistelijalle, vaikka tyyppi ohitti meidät ihan läheltä.

Illalla kävin vielä Danun ja Eddien kanssa yhdessä ulkona. Danu rähähti pari kertaa Eddielle, mutta lopetti kyllä heti kun kielsi(rähähti siis ilman mitään syytä). Kierrettiin talon ympäri eli ei menty kuin lyhyt matka. Huomenna sitten taas enemmän. Nytkin olin jo ihan tarpeeksi solmussa, kun Eddie juoksi puolelta toiselle ja jäi jumittamaan. Danu sen sijaan tyytyi pääasiassa vain haistelemaan maata ja merkkailemaan. Yrittivät nuo vähän leikkiäkin, mutta sitähän ei meillä remmissä tehdä. Itse jännitin tilannetta sen verran, että sekin varmasti näkyi koirien käytöksessä. Mutta kyllä se siitä, vähitellen.

Danu ja Eddie ulkona.

Aamulla heräsin seitsemältä herätyskellon soidessa ja huomasin, että Eddiekin oli yön aikana tullut nukkumaan sänkyyn. Koska pentu nukkui vielä sikeästi, laitoin oman kelloni soimaan kahdeksalta uudestaan ja jatkoin nukkumista. Eddie nukkui vielä kahdeksaltakin, joten lopulta nousimme ylös vähän vaille yhdeksän. Pentu olisi vielä siinäkin vaiheessa jäänyt nukkumaan, mutta joutui lähtemään ulos, että koko päivä ei menisi sängyssä makaamiseen.

Kun olimme käyneet Danun kanssa kiertämässä pidemmän aamulenkin, lähdin Eddien kanssa ulkoilemaan. Käppäilimme tällä kertaa Tikkurilan lukion vieressä olevalle risteykselle katselemaan autoja. Siinä sitten istuttiin sorakasassa risteyksen vieressä, mutusteltiin nameja ja välillä katseltiin ohiajavia rekkoja ja busseja. Kävimme vielä kävelemässä jonkin verran juna-asemalle päin, että tuli enemmänkin käveltyä autotien varrella. Eddie ei enää välittänyt autoista vaan sillä oli ihan omat juttunsa meneillään. Se ei edes jäänyt jumittamaan minnekään vaan tepasteli reippaasti eteenpäin käyden välillä tienpenkkaa tutkimassa.

Äiti tuli viiden aikoihin moikkaamaan pentua. Jonkin aikaa kun oltiin sisällä pyöritty niin mentiin ulos Eddien ja Danun kanssa. Tarkoitus oli tutustuttaa koirat toisiinsa paremmin niin, että ne pääsisivät remmissä haistelemaan toisiaan. Ensin koirat olivat pienen välimatkan päässä toisistaan. Danu ärähti muutaman kerran ja "hyökki" pentua kohti. Käveltiin sitten jonkin matkaa niin, että koirat olivat jo suht lähekkäin mutta eivät kuitenkaan päässeet toistensa luo. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin päästin Danun Eddien luokse.

Danu irvisti Eddien luokse mennessään, mutta kun se pääsi pennun luokse se vaan haisteli Eddietä kiinnostuneena. Eddie möyri maassa oikein kunnolla ja näytti kaikki muutkin alistumisen merkit eikä yhtään härnännyt Danua. Danu olisi paremmin tutustuttuaan halunnut leikkiäkin, mutta en vielä päästänyt koiria vapaasti telmimään, kun Danulla on niin rajut otteet. Molemmat kyllä menivät leikkiinkutsu-asentoon ja ottivat muutamia juoksuaskeleita. Kotiin päin käveltiin ihan rauhassa niin, että Danu kulki edellä eikä juurikaan enää välittänyt pennusta. Paitsi silloin, kun Eddie vähän kävi tökkimässä...

Äiti kävi viemässä Eddien sisälle ja kävimme vielä tekemässä Danun kanssa pitkän lenkin. Danu käveli koko matkan nätisti, parille koiralle se vähän rähähti. Pellolla näkyi pupukin, mutta Danuhan ei sitä huomannut.

Otimme myös Riinan kanssa Eddiestä ja Kiwiestä uudet seisotuskuvat. On siitä Eddiestä tullut iso mies!

Kuvien ottoa.

Essi käväisi meillä eilen pentuja katsomassa. Saatiin jopa muutama kuvakin otettua Eddiestä. Kyllä on poika viikossa kasvanut!


Ulkona on ollut sen verran lämmintä, että ei hirveän pitkään olla siellä oltu. Lähinnä ollaan vain käväisty lyhyesti tekemässä tarpeet, Danun kanssa toki sitten vähän pidempiäkin ulkoiluja tehty.

Eddie oli fiksuna pentuna eilen osannut tulla kompostiaidan yli. Ei ole tiedossa vielä, että miten se sen tekee. Täytyykin jatkossa olla tarkempi, että minne sen jättää ettei vaan pääse vahingossa Danun kanssa samaan tilaan.

Eilen meni totuttelemisharjoitukset alussa vähän ärjymisen puolelle. Onneksi Danu kuitenkin rauhoittui eikä lopulta enää välittänyt edessä loikoilevasta Eddiestä. Huomenna sitten koirat näkevät toisensa ulkona, kun äiti tulee käymään...

9 viikkoa täynnä.

Eddie on ollut pirteä pieni pentu parina viime päivänä. Se on jo jollain tapaa oppinut sisäsiisteys-idean. Muutamat pissat päivässä tulee vielä sisälle, mutta ulkona se osaa jo tehdä heti tarpeensa ja alkaa vasta sen jälkeen säheltämään. Se ei ole nyt jumittanut remmissä enää niin paljoa, kuin pari päivää sitten, vaan jatkaa matkaa jo reippaammin kutsuttaessa.

Tiistaina meillä kävi putkimies korjaamassa Riinan patterin. Pennut olivat keittiössä aidan takana ja pääsivät aitiopaikalta seuraamaan tapahtumia. Jonkin aikaa ne jaksoivat seurata mitä putkimies teki, mutta menivät lopulta nukkumaan. Edes se ei häirinnyt, kun putkimies hakkasi patteria vasaralla niin kovaa, että omatkin korvani meinasivat hajota.

Meillä on nyt tämä viikko ollut vähän tällainen vierailuviikko, kun ihmiset ovat käyneet katsomassa pentuja. Pennut eivät tunnu välittävän siitä, että täällä käy vieraitakin ihmisiä. Joko ne kiipeävät syliin nukkumaan tai vetävät rallia ympäri taloa. Välillä on täytynytkin pistää sisarukset jäähylle, kun meno menee niin rajuksi.

Eddie ja Kiwie ovat nyt olleet päivät aikalailla erillään toisistaan, kun Kiwie on Riinan työpäivien ajan pitkälti omassa huoneessaan. Eddie on jo oppinut olemaan paremmin yksin, eikä aina ala vetää älytöntä showta, kun lähden toiseen huoneeseen tai ulos.

Danu on suhtautunut Eddieen koko ajan paremmin ja paremmin. Eilen se ei haukkunut enää ollenkaan sille vaan malttoi katsella rauhassa. Tänään vielä muutama harjoitus sisällä ja huomenna mennäänkin ulos testaamaan yhdessäoloa, kun äiti tulee käymään täällä.

Eddie on taas nähnyt ulkona paljon uusia juttuja. Eilen illalla nähtiin rullaluistelija, joka jarrutti meidän kohdalla niin että Eddie vähän pelästyi ja juoksi karkuun. Luistelija oli kuitenkin onneksi tulossa meille päin, joten hän käveli hetken luistimillaan nurmikolla meidän ohi ja jatkoi sitten matkaa rauhallisesti luistellen niin, että Eddie pääsi katselemaan koko ajan. Olisipa tuo halunnut mennä sisällekin luistelijan kanssa.

Koiria on nyt nähty ulkona taas lisää. Välillä tuntuu, että ihmiset eivät ollenkaan ajattele etten välttämättä halua vierasta koiraa omaan pentuuni kiinni. Vielä on onneksi päästy "karkuun" eikä yksikään koira ole päässyt ihan kiinni niin, että Eddie olisi pelästynyt. Kohta täytyy alkaa tekemään ohitusharjoituksia, että pentu ala aina jumittamaan muiden koirien kohdalla.

Olemme nyt harjoitelleet Eddien kanssa istumista ja seisomista. Istuminen tehdään aina lattialla, seisominen pöydällä. Seisomista on nyt harjoiteltu niin, että pääasia on että Eddie pysyy paikoillaan eikä ole koko ajan namin kimpussa. Palkan saa vasta kun seisoo rauhassa, asentoon ei vielä ole kiinnitetty huomiota. Istuminen alkaa tulla jo itsestään heti kun Eddie näkee namin tai ruuan, nyt täytyy vaan yhdistää käsky tekemiseen.

Tänään pennuilla tulee 9vko täyteen, joten täytyy illemmalla ottaa uusia kuvia niistä. Ne ovatkin kasvaneet hirveästi jo tämän ensimmäisen viikon aikana!

Kolmas päivä.

Tänään meillä oli vähän rauhallisempi päivä, kun Eddie oli sitä mieltä ettei ulkona kävely oikein kiinnostanut. Sisälläkin otettiin ihan rauhassa, kun Kiwie oli Riinan huoneessa melkein koko päivän. Eddie oli välillä keittiö-olkkarin puolella ja välillä yksin huoneessani.

Aamupäivällä se huusi ihan älyttömästi, kun jäi yksin siksi aikaa kun kävin vessassa. Eddie saattaa yksin jäädessään alkaa paukuttamaan kompostiverkkoja ja huuta jatkuvalla syötöllä. Jossain vaiheessa se kuitenkin rauhoittuu ja käy pitkäkseen. Kun tässä vaiheessa tulen takaisin, se ei edes noteeraa paluutani millään tavoin. Eli siinä mielessä hyvä tilanne. Iltapäivän puolella yksinolemiset sujuivatkin jo ihan mukavasti ilman meuhkaamista.

Danun ja Eddien totutteluharjoitukset menivät ihan mukavasti. Danu pääsi nyt jo olkkarin puolelle, kun Eddie oli keittiöön aidattuna. Danu malttoi hyvin ottaa kontaktia, eikä minun edes tarvinnut koko aikaa pyytää sitä. Loppuajan Danu oli makuuasennossa eikä muuta kuin välillä vilkuili Eddiä, joka loikoili aidan toisella puolella. Kun olin laittamassa Danua takaisin huoneeseeni, se haukahti muutaman kerran, mutta lopetti kun kielsi.

Ulkoileminen oli Eddien kanssa tänään vähän haastavaa. Pääasiassa vain istuskelimme ulkona, ja kävimme esimerkiksi leikkimässä autotien vieressä. Käväisimme myös viereisellä niityllä, missä Eddie pääsi vapaana liikkumaan. Se ei tosin lähtenyt hirveän pitkälle, vaan kulki pääasiassa koko ajan vierelläni.

Illalla istuskelimme nurmikolla ja katselimme ohi meneviä koiria. Törmäsimme myös valjaissa olevaan kissaan, joka oli Eddietä varmaan kaksi kertaa suurempi, musta ja pitkäkarvainen. Kissa oli koiriin tottunut joten annoin Eddien tutustua siihen paremmin. Eddietä vähän ujostutti, joten se katseli kissaa enemmälti jalkojeni välistä. Se oli kuitenkin hirveän kiinnostunut kissasta ja kävikin aina välillä haistelemassa sitä. Lopussa Eddie jo juoksi kissan peräänkin, kun se käveli vähän kauemmaksi. Lisäksi Eddie näki tänään ulkona rullaluistelijoita ja katseli kun ihmiset vetivät matkalaukkuja perässään.

Tänään Eddie söi jo ihan mukavasti. Aamulla ei ruoka ihan maistunut, mutta muilla aterioilla meni joko kaikki tai melkein kaikki.

Nukkumaanmeno oli nyt tosi helppo, kun Eddie nukahti heti häkkiin, eikä lähtenyt ollenkaan harhailemaan ympäri huonetta tai yrittänytkään sänkyyn.

Toinen päivä.

Heti aamusta meillä oli Eddien kanssa pieni keskustelu siitä, kumpi päättää kävelysuunnan. Pentu ei olisi millään halunnut kävellä sinne minne itse olin menossa, vaan rimpuili ja ulisi. Seisottiin siinä sitten niin pitkään, että ulina loppui ja Eddie lähti hyppelehtimään eteen päin. Sama toistui parilla seuraavallakin kerralla, mutta temppuilu ei onneksi kestänyt yhtä pitkään.

Eddie oli huoneessani sen aikaa, kun kävin Danun kanssa aamulenkillä. Kun takaisin tullessani olin menossa hakemaan sitä, se odottelikin minua sängyllä... Muutaman kerran se hyppäsi takaisin vaikka sen nostin joka kerta pois.

Kaikenmaailman roskien lisäksi Eddie tykkää ulkona mussuttaa käpyjä. Käpypaikan ohi ei voi kävellä, ennen kuin se on tehnyt tarpeensa, muuten se ei niitä malta tehdä. Tänään tarpeet on tulleet tosi hyvin ulos, vain parit pissat sisälle.

Ulkona nähtiin taas lisää lapsia ja pyöriä. Autotien vierelläkin käveltiin pari kertaa. Mopoa Eddie vähän pelästyi. Se hyppäsi puskaan, kun mopo oli kohdalla, mutta tuli sieltä heti pois kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kun olimme Kiwien ja Riinan kanssa yhdessä ulkona, näimme parivuotiaan tanskandogin. Pennut saivat katsella sitä vähän matkan päästä samalla, kun me juttelimme sen omistajan kanssa. Vähän pennut arkailivat isoa koiraa, mutta olivat toisaalta myös kovin uteliaita.

Danun ja Eddien totuttamistreenit menivät ihan mukavasti. Pari kertaa Danu rähähti tosi pahan kuuloisesti, mutta rauhoittui sitten. Toistimme harjoituksen samalla tapaa kuin eilen. Nyt Danu malttoi jo loikoilla maassa pidempään ja haki katsekontaktia ihan oma-aloitteisesti.

Kävimme Danun kanssa pitkällä lenkillä, vähän uusilla reiteillä. Samalla löytyi sopivan oloinen tienpätkä pentujen vapaanapitoon. Tie kun menee keskellä peltoja ja molemmilla puolilla kasvaa sen verran korkeaa heinää, että pennut tuskin vielä uskaltavat poistua tieltä. Täytyy käydä joku päivä niiden kanssa katsomassa paikkaa.

Ohituksen menivät Danun kanssa tänään hyvin. Se ei edes ärissyt labbikselle, joka meidän piti ohittaa, vaikka labbis jonkin verran vinkuikin sen perään. Rullaluistelijoihinkin se suhtautui tänään rauhallisemmin.

Illalla käytiin vielä Eddien ja Kiwien kanssa vähän pidemmällä kävelyllä. Molemmat kävelivät jo oikein reippaasti remmissä. Sisällä ne ottivat vielä pienen painimatsin. Molemmat juoksivat eteisestä hirveää vauhtia Riinan huoneeseen. Sen seurauksena Eddie kaahasi Kiwien juomakippoon niin, että lattia suorastaan lainehti vedestä. Kun kuivasin Eddietä se olisi hirveästi halunnut leikkiä pyyhkeellä. Samoin kun vettä pyyhittiin lattialta, se oli koko ajan talouspaperin ja rätin kimpussa. Huomenna voitaisiinkin leikkiä rättileikkiä ihan sallitusti.

Eddien kanssa täytyy selkeästi harjoitella paljon yksinoloa. Illalla se odotteli taas huoneessani sen aikaa kun kävin Danun kanssa ulkona ja Riinan mukaan se oli vinkunut koko sen ajan kun olin poissa. Sen jälkeen kun menin huoneeseen, se kuitenkin käyttäytyi ihan fiksusti eikä vinkunut ollenkaan. Muutaman kerran se nousi vasten sänkyä, mutta napakka "Ei" tehosi hyvin eikä se noussut sänkyyn vaan meni häkkiin nukkumaan. Yön aikana ei taaskaan tullut mitään sisälle, eli se homma taitaa olla hanskassa.

Ensimmäinen päivä.

Ensimmäinen yö meni rauhallisesti, enkä herännyt kertaakaan siihen, että pentu olisi itkenyt. Havahduinkin aamulla siihen, kun Riina lähti Kiwien kanssa ulos. Eddiekin oli ehtinyt jo nousta, joten mekin menimme suoraan ulos. Ulkonakäynnin jälkeen oli vuorossa paikkojen vaihto, kun Danu sai taas mennä huoneeseeni rauhoittumaan ja Eddie pääsi keittiön ja olohuoneen puolelle.

Eddiellä tuntui olevan kova nälkä, kun se tuli norkoilemaan oikein keittiön puolelle aamupalaa. Aluksi ruoka menikin hotkimalla alas, mutta sitten tuli seinä vastaan ja muutama nappula sai jäädä kippoon. Kiwien kippo olisi kyllä edelleen kiinnostanut kovasti.

Ulkona oleminenkaan ei enää ollut yhtä pelottavaa. Eddie juoksenteli sujuvasti kauemmaskin niin, että välillä sai huudella perään jo enemmänkin. Luokse se tulee kyllä edelleenkin hirveällä innolla, kun vähänkin enemmän kutsuu. Pantakaan ei enää tuntunut haittaavan niin paljon kuin edellisenä iltana. Ulkona on nyt käyty yksin, kaksin, remmissä ja ilman remmiä. Ulkona on ehditty nähdä jo pieniä lapsia, pyöriä, rullatuoleja ja muita koiria hyvin kaukaa. Eddie löysi jo hedelmäpussinkin mitä piti ravistella ihan hurjasti ja pitkään kunnes tylsä mamma otti pussin pois. Samoin lentävien lehtien ja tupakantumppien perään piti sännätä hirveällä vauhdilla.

Eddie on ulkona varsinainen imuri. Kaikki menee pikavauhtia pieneen suuhun. Tänään on suusta ongittu muovia, tupakantumppeja ja ties mitä roskia. Meni sinne pikavauhtia yksi lasinsirukin muurahaisen mukana, mutta se tuli onneksi saman tien ulos pojan omasta toimesta. Sisällä ruoka ei ole vielä maittanut kovin hyvin, iltaruualla meni kyllä kaikki nappulat.

Eddiellä on sisäsiisteys homma vielä vähän hakusessa. Nyt se on tehnyt illalla jo tarpeet heti kun on päässyt ulos, aluksi piti odotella jonkin aikaa ennen kuin malttoi. Eli ulos on kyllä tullut paljon tavaraa, mutta sisälläkin on tullut "vahinkoja".

Danu on ollut vieläkin huoneessa oven takana omia ulkoilutuksiaan lukuunottamatta. Kerran kuitenkin ehdittiin jo vähän totutella yhteiseloon. Laitettiin kompostiaita ovensuuhun ja menin Danun puolelle syöttelemään sille nappuloita pienten temppujen varjolla. Eddie oli toisella puolella aitaa, ei välittänyt Danusta enää lopulta ollenkaan, kieriskeli vaan välillä Riinan ja välillä Saken sylissä. Aluksi olisi hirveästi ollut menossa haistelemaan vaikka Danu haukkuikin aidan toisella puolella. Eli ei ainakaan pelkää Danua ollenkaan. Danu ei vielä ihan tiedä miten pentuihin suhtautuisi. Se heiluttaa kyllä häntää innokkaasti ja menee leikkiinkutsuasentoon, mutta toisaalta haukkuu ja vähän murisee. Eli intoa löytyisi vähän turhankin paljon, mutta kuitenkin mustasukkaisuus vielä vähän vaivaa. Hiljalleen siis otetaan.

Leikkasin tänään Eddien kynnetkin, eikä se rimpuillut muuten kuin toisen peukkukynnen kohdalla. Muutenkin tuntuu olevan tällä hetkellä sellainen sylikoira, ettei tosikaan. Täytyy vaan olla tarkkana ettei tule liian takertuvaksi, kun tällä hetkellä on niin yli-innokas kulkemaan koko ajan perässä.

Toinen yö meni myös ihan rauhallisesti eikä mitään tehty sisälle. Danu nukkui taas olohuoneessa ja Eddie minun huoneessani. Aluksi Eddie oli vähän levoton, mutta itkua kesti hyvin lyhyen aikaa minkä jälkeen se meni häkkiin nukkumaan.

Eddie muuttaa kotiin!

Haimme Eddien eilen kotiin koko porukan voimin. Danu sai istua takaluukussa, kun Eddie ja Kiwie olivat takapenkillä. Alkumatka oli vähän pyörimistä, kun oli tylsää. Jätimme Marikan pois kyydistä ja kävimme pissattamassa pentuja pihalla. Autolle palatessa Danu ärähti Eddielle melko pahankin kuuloisesti ja yritti tulla penkkien yli. Vaihdoimmekin paikkoja Saken kanssa niin, että menin etupenkille istumaan pennun kanssa. Loppu automatka meni todella rauhallisesti, kun molemmat pennut nukkuivat eikä Danukaan enää jaksanut olla niiden perään.

Autosta purkautuminen olikin sitten oma operaationsa. Ensin otettiin Danu ulos ja sitten vasta pennut. Äiti sai kantaa Eddieä. Koitettiin tuossa vaiheessa jo pissattaakin sitä, mutta pentu pelkäsi isoa ärisevää koiraa sen verran ettei malttanut tehdä mitään. Lähdimme kävelemään kotia kohti, mutta matkalla naapurirapun koira tuli juuri omistajansa kanssa ulos. Ne sitten rähisivät Danun kanssa jonkin aikaa, mutta onneksi tilanteesta selvittiin suht helposti. Kävin viemässä Danun jo sisälle, mutta pennun kanssa mentiin vielä hetkeksi ulos.

Eddiekin rohkaistui taas ulkona, kun Danu ei ollut paikalla. Pennut innostuivat juoksentelemaan ympäri nurmea ja tarpeetkin tuli lopulta tehtyä ulos, vaikka Eddiellä vähän kestikin... Sisälle päästyä Eddie sai heti ruuan, mutta ei oikein malttanut syödä, kun Danu haukkui huoneessani. Danu oli tosiaan pakko laittaa oven taakse huoneeseeni, kun se oli pennuista niin yli-innokas. Loppuilta kului ulkona ravaamisen ja sisällä telmimisen muodossa.

Erityisesti Riinan sängyn alus tuntui pennuista olevan hirveän mielenkiintoinen. Pitkän päiväpeiton ansiosta sängyn alle muodostui jännä tunneli, mistä oli kivaa mennä uudestaan ja uudestaan. Pääasiassa pennut tutkivat sisällä Riinan huonetta tai kävivät keittiön puolella nukkumassa. Ulkona Eddie tuli tiiviisti uuden mamman perässä, kun kaikki oli vielä niin kovin uutta ja pelottavaa. Panta tuntui häiritsevän kovasti ja sitä pitikin rapsuttaa vähän väliä.

Nukkumaan mennessä Danu laitettiin olkkariin aidan taakse nukkumaan, kun se ei olisi kuitenkaan malttanut käyttäytyä fiksusti pennun kanssa. Eddie ei erityisemmin uskaltautunut tutkimaan huonettani. Jonkin aikaa se jaksoi vinkua ovella, kun Danukin vastasi haukkumalla. Pari kertaa piti yrittää sänkyynkin, mutta hyvin nopeasti pentu rauhoittui. Se valitsi heti nukkumapaikakseen avonaisen häkin missä oli sisaruksilta tuoksuva huopa.