Agilitytreeneissä.

Heräsimme aamulla jo puoli seitsemän aikoihin vaikka oli lauantai. Päivän suunnitelmana oli lähteä Eddien kanssa tutustumaan koulutuskenttään sekä katsomaan Nannan ja Essin agilitytreenejä. Niin ja ehkä kokeilla pientä treeniä jo Eddienkin kanssa. Matkustimme Suursuon kentälle junaa ja bussia käyttäen. Ensimmäinen matka julkisilla sujui oikein mukavasti. Junassa Eddie önisi muutaman kerran, kun sillä oli tylsää. Bussissa törmäsimmekin sattumalta Essiin ja Ruskaan. Eddie oli matkan ajan enemmän kiinnostunut Ruskasta, kuin itse bussilla menemisestä.

Kävelymatka kentälle sujui mukavasti, kun Eddie ei jäänyt jumittamaan ollenkaan vaan kulki reippaasti Ruskan perässä. Kentällä se sai jäädä odottelemaan puuhun sidottuna sillä välin, kun me laittelimme esteet paikalleen. Eddie malttoi kentällä olla yllättävän rauhallinen. Se vinkui jonkin verran silloin, kun kävelin poispäin siitä mutta sitäkään se ei jaksanut tehdä kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ihan kiitettävästi Eddie malttoi olla hiljaa niin, että sitä sai palkattuakin oikeasta käytöksestä. Muiden suorituksia Eddie katseli innoissaan ja olisi halunnut mennä mukaankin kentälle.

Eddie pääsi tänään treenaamaan putkea. Putki oli ihan lyhyenä ja suorana. Ensin tehtiin kolme kertaa niin, että Nanna piteli Eddietä ja itse menin toiseen putkeen päähän kutsumaan. Eddietä ei olisi tarvinnut kutsua varmaan kertaakaan, niin reippaasti se tuli putken läpi. Viimeisellä kerralla niin, että se jo hölkötteli reippaasti. Pidimme taukoa ja otimme lopuksi vielä pari putken läpimenoa. Eddie teki molemmat kerrat oikein reippaasti, eli kyllä sillä vielä on mahdollisuuksia tulla hurjaksi agilitykoiraksi! Nyt vaan harjoitellaan kotona namialustaa ja puiden kiertämistä.

Treenien jälkeen kävelimme yhdessä Pakilantien varrelle niin, että Eddie sai vapaasti kulkea Lumin, Minnin ja Ruskan kanssa. Se olikin melkein kuin liimattuna Ruskaan, joka ei pahemmin välittänyt sen leikkiin innostamis yrityksistä. Menimme vielä vanhempieni luona käymään niin, että matkustimme muutaman pysäkin välin bussilla. Eddie alkoi jo olla niin väsynyt, että nukahti bussiinkin. Vanhemmillani se tutki ensin alakertaa mutta meni sitten takkahuoneeseen nukkumaan. Pääsimme onneksi autokyydillä kotiin, niin ei enää tarvinnut rankan aamupäivän jälkeen alkaa kulkemaan julkisilla.

Iltapäivän Eddie sitten hyvin pitkälti nukkuikin tai vain loikoili. Se piti kyllä pistää "pakko nukkumaan" huoneeseeni siksi aikaa, kun menimme Danun kanssa ulos. Muuten se olisi varmaan yrittänyt rymytä Kiwien kanssa aidan läpi koko ajan. Danu oli ulkona tosi rauhallinen. Se ei edes yrittänyt haukkua ohi menevälle rullaluistelijalle, vaikka tyyppi ohitti meidät ihan läheltä.

Illalla kävin vielä Danun ja Eddien kanssa yhdessä ulkona. Danu rähähti pari kertaa Eddielle, mutta lopetti kyllä heti kun kielsi(rähähti siis ilman mitään syytä). Kierrettiin talon ympäri eli ei menty kuin lyhyt matka. Huomenna sitten taas enemmän. Nytkin olin jo ihan tarpeeksi solmussa, kun Eddie juoksi puolelta toiselle ja jäi jumittamaan. Danu sen sijaan tyytyi pääasiassa vain haistelemaan maata ja merkkailemaan. Yrittivät nuo vähän leikkiäkin, mutta sitähän ei meillä remmissä tehdä. Itse jännitin tilannetta sen verran, että sekin varmasti näkyi koirien käytöksessä. Mutta kyllä se siitä, vähitellen.